Maailmalla saunojan tunnustukset -artikkelin on kirjoittanut vieraskynäilijä Ismo Lehtonen Please Be Seated for Takeoff -matkablogista. Tässä artikkelissa ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Taidetaan jopa mennä maailman ympäri saunojen tahdissa. Tervetuloa mukaan!
Maailmalla saunojan tunnustukset
Olen joskus sanonut, että sauna on ihmisen parasta aikaa. Niinpä käyn saunassa aina kuin mahdollista, myös matkoilla. Saunakokemuksia onkin Suomen lisäksi kertynyt kahdestatoista eri maasta.
Olen aina ollut saunaihminen, siis aina. Yksi varhaisimmista muistoistani on se, että seison lapsuudenkotini savusaunan lauteilla, epäilemättä lauantai-iltana. Tavallinen puusauna meille rakennettiin pihapiiriin vasta hieman myöhemmin.
Savusaunan pehmeät löylyt ovat kelvanneet hyvin sen jälkeenkin aina, kun niistä on ollut mahdollista nauttia.
Puukiukaatkin ovat aikuisiällä vaihtuneet enimmäkseen sähkökäyttöisiin, mutta kyllä ne minulle kelpaavat. Puulämmitteiseen saunaan olen kyllä päässyt sittemmin aika kaukanakin kotoa.
Todennäköisesti ensimmäiset ulkomaansaunakokemukseni ovat ruotsinlaivoilta 1990-luvulta, mutta varmaa muistikuvaa asiasta ei ole.
Sen sijaan muistan varmasti, että kävin 2000-luvun alussa Dubaissa testaamassa Persianlahden rannalla sijaitsevan resortin saunaosaston.
Löylyhuoneessa oli mukavasti lämpöä, eikä veden heittämistä kiukaalle ollut kielletty. Kysyinkin ainoalta kanssasaunojaltani, todennäköisesti britiltä, haittaako häntä, jos heitän löylyä. ”Ei”, vastasi mies ja pakeni saman tien suihkuhuoneen puolelle, ennen kuin ehdin edes tarttua löylykauhaan.
Seuraavaksi sisään asteli saksalainen, joka jo otti löylyä itsekin ja heittäytyi juttusille. Kertoi olevansa innokas saunoja ja saaneensa parhaat löylynsä Siperiassa.
-Lämpöä oli satakymmenen astetta, mies kertoi innoissaan.
Minun makuuni turhan kuumaa, joten siperialainen sauna ei kuulostanut kauhean houkuttelevalta kokemukselta. Enpä kyllä sinne uskonut matkustavanikaan. Vähän silloin tulevaisuudestani tiesin.
Malesiassa hiki tuli helpommin ulkona kuin löylyssä
Muutamaa vuotta myöhemmin alkoi pieni ulkomaansaunomisten rypäs, kun aloin seurustella ja matkustella nykyisen avovaimoni ja elämänmatkakumppanini kanssa. Tanja tykkää saunomisesta myös, joten olimme molemmat uteliaita uusien saunakokemusten suhteen.
Syksyllä 2008 Tanja lähti työmatkalle Irlantiin ja lähdin mukaan pitämään osan kesälomastani. Irlannissa asuvan ystävämme tuttava kauppasi saunoja irlantilaisille, joten tietenkin heidän pihapiiristään löytyi suomalainen sauna. Otimme saunakutsun mielellämme vastaan.
Irlanti ei kuulu maihin, joissa ensimmäisenä luulisi saunaan törmäävänsä, mutta tarkemmin ajatellen juuri siellä niitä tarvittaisiin. Pakkasta voi olla talvella taloissa sisälläkin, joten mikäs sen mukavampaa olisi, kuin sujahtaa lauteille lämmittelemään.
Saman vuoden lopulla matkasimme Malesiaan uudenvuoden viettoon. Kiertelimme vähän maata ja puolivälissä kävimme Kuala Lumpurissa. Majoituimme komeasti Shangri-La -hotelliin, josta sai huoneen varsin edullisesti.
Shangri-Lassa oli paitsi uima-allas pihalla, myös sauna. Ei kun testaamaan! Saunaan Malesiassa!
Miesten puolella kokemus oli ok, vaikka lämpöä ei ruhtinaallisesti ollutkaan. Poreallaskin siellä putputti ja saunoa sai ylhäisessä yksinäisyydessä.
Tanjan kokemus naisten puolella ei ollut yhtä ok. Asetukset olivat menneet jotenkin väärin päin, joten saunassa oli lämpöä hädin tuskin saman verran kuin ulkona, eli noin 30 astetta. Kiuas ei pahemmin sihissyt, vaikka kuinka olisi vettä heittänyt.
Porealtaan vesi sitä vastoin oli niin kuumaa, ettei sinne voinut edes varvasta kastaa, jos mieli säilyttää sen.
Kaksi viikkoa, kolmen maan saunat
Kotikaupungistamme Helsingistä harrastimme laivamatkoja ja risteilyjä. Lähimpään satamaan oli kotoamme kahdenkymmenen minuutin kävelymatka.
Usein kävimme ruotsinlaivalla myös saunomassa ja allasosastolla. On erikoisen rauhoittava tunne katsoa merta saunan ikkunasta laivan lipuessa eteenpäin.
Vuodenvaihteessa 2012 teimme henkilökohtaiset ennätykset. Kävimme risteilyllä sekä jouluna että uutenavuotena ja saunoimme molemmilla kerroilla, joten kahden viikon sisällä kävimme saunassa Virossa, Ruotsissa ja vielä välissä Suomessa. Ylensin mielessäni itseni saunamajurista saunaeverstiksi.
Molemmilla risteilyillä menimme saunaan laivan ollessa satamassa, joten meren sijasta katselimme Tallinnan ja Tukhoman kaupunkihorisontteja.
Sittemmin myymästämme Helsingin-kodista jäimme suuresti kaipaamaan taloyhtiön saunaosastoa ja lauantaista kahden tunnin vakiovuoroamme. Pukuhuoneesta oli käynti sisäpihan patiolle ja oli jokaviikkoista arjen luksusta jäähdytellä ilman mitään kiirettä löylyjen välissä suojaisalla sisäpihalla keskellä pääkaupunkia.
Saunavuoromme oli meille pyhä, eikä meitä saanut juuri millään ilveellä jättämään sitä väliin, jos vain Helsingissä olimme. Tanja sovitti ulkomaan työreissujensa paluulennotkin niin, että ehti saunavuoroksi kotiin.
Helsingissä kävin testaamassa myös maineikkaat Kotiharjun ja Arlan yleiset saunat ja hyviksi havaitsin. Tampereella kävimme yhdessä nautiskelemassa Rauhaniemen kansankylpylän saunan leppoisista löylyistä.
Vuonna 2012 kävin myös seminaarimatkalla Lontoossa ja seurueemme majapaikkana toimi Muusikkojen liiton residenssi Fulhamissa.
Vanhan kaupunkitalon pihamaalla oli muistaakseni joskus ollut uima-allas, tai ainakin varaus sille. Nyt siinä oli oleskelualue, jossa olikin mukava vilvoitella elokuisessa illassa saunan jälkeen.
Sillä totta kai sellainen oli varta vasten rakennettu puusta suomalaisten omistaman talon pihan nurkkaan; pienehkö ja yksinkertainen, mutta toimiva.
Kauko-idän eksoottiset saunat
Eksotiikkaa oli luvassa vuotta myöhemmin, kun lähdimme ottamaan uutta vuotta vastaan Taiwaniin. Matkustimme mennen tullen Japanin kautta, jossa vietimme myös joulun Takayaman vuoristokaupungissa.
Japanin tunnettu erikoisuus ovat onsenit, kuumat lähteet ja niistä vetensä ottavat kylpylät. Rakastamme molemmat onseneita, ehkä jopa enemmän kuin saunaa ja kuumiin lähteisiin pulahdamme mielellämme missä päin tahansa maailmaa. Mutta toki Japanissa tuli mahdollisuus myös saunoa. Tai ”saunoa”.
Hotellimme onsen-osastolla oli nimittäin myös huone, jonka ovessa luki selvin länsimaisin kirjaimin sauna. Sinne siis katsomaan, millainen versio täällä on käytössä.
Saunassa oli lämmin, joskaan ei erityisen kuuma. Lauteilla oli mukava istuskella ja katsella samalla televisiota.
Kyllä, saunassa oli televisio – siinä kohdassa, johon olisi kuulunut kiuas. Kiuasta ei sitten ollutkaan. Neljä vuotta myöhemmin kävin saunassa tokiolaisen hotellin onsen-osastolla ja kokemus oli vastaava. Lisämukavuutta siellä toivat vielä kokolattiamatto ja lauteita pehmustavat tekstiilit.
Kummassakaan hotellissa emme oikeastaan edes olisi kaivanneet saunaa. Kylpyaltaita oli sekä miesten että naisten puolella niin sisällä kuin ulkona.
Varsinkin ulkoaltaassa pikku pakkasessa lojuminen ja maisemien katseleminen korkealta tornitalon kattotasanteelta oli todellinen zen-kokemus.
Taiwanilla seikkailimme kolmessa eri kaupungissa ja uutta vuotta vietimme maan vanhassa pääkaupungissa Tainanissa.
Olimme varanneet hotellimme osin sen perusteella, että siellä oli mukavan japanilaistyyliseksi osoittautunut kylpyläosasto ja ulkouima-allas. Vaikka lämpöä oli päivisin 24 astetta, altaan kylmään veteen ei tehnyt mieli kastautua, mutta tulipahan otettua aurinkoa.
Kylpylän tilaviin altaisiin oli sen sijaan miellyttävä pulahtaa. Osastolta löytyi myös höyrysauna – ja tavallinen sauna.
Uteliaana könysin sisään tähänkin saunaksi kutsuttuun tilaan. Kiuasta ei tietenkään ollut, ei tosin televisiotakaan. Sisäikkuna sentään löytyi ja siitä saattoi katsella altaille. Ero viereiseen höyrysaunaan oli siinä, että täällä ei ollut höyryä. Paikalliset tuntuivat silti viihtyvän ja siemailivat teetä saunahuoneen lauteella, tai paremminkin penkillä istuskellessaan.
Minisaunoja löytyy maailmaltakin
Vuosi 2016 oli meille suurten mullistusten vuosi. Emme tosin tienneet sitä vielä siinä vaiheessa, kun lähdimme kesäkuussa viideksi viikoksi kiertelemään Persianlahden maita ja Balkania.
Olimme ajatelleet Balkanilla jättää Serbian tyystin väliin, maan huonon maineen vuoksi, mutta päätimme kuitenkin tulla nopeasti käymään.
Varasimme Belgradista aluksi huoneen Tonavan varrelta lauttahostelli Arka Barkasta. Henkilökunta kertoi suomalaisille innokkaina, että heillä on lautalla sauna asukkaiden vapaasti käytettävissä ja he mielellään laittavat sen lämpenemään, jos haluatte käydä! Kiitos, totta kai!
Sauna oli toisessa kerroksessa. Astuimme pikkuruiseen pukuhuoneeseen ja meitä alkoi epäilyttää. Jos pukkari on näin pieni, ei saunakaan voi kovin tilava olla. Eikä ollutkaan.
Suihkuhuoneen takana oli hädin tuskin kahden istuttava löylyhuone, samanlainen, joita takavuosikymmeninä markkinoitiin Suomessa vaikkapa vaatehuoneeseen asennettaviksi. Meillä oli löylyssä mukana piccolopullot kuohuviiniä, mutta naurultamme emme saaneet sitä juoduksi.
Löylyä toki heitimme ja kyllähän pikku kiuas sitä antoi tilan täydeltä. Hikikin puski pintaan.
Kiuas oli itse asiassa lämmittänyt löylyhuoneen lisäksi myös suihkutilan ja pukuhuoneen sen verran lämpimiksi, että hiki ei sitten tahtonutkaan lakata valumasta.
Pukeuduimme joten kuten ja pakenimme huoneemme parvekkeelle Tonavan päälle jäähdyttelemään ja juomaan kuohuviinejämme.
Se oli ensimmäinen ja ikimuistoinen, mutta ei sentään viimeinen saunakokemuksemme Serbiassa. Ihastuimme jo ensi käynnillä Belgradiin ja asettuneet sittemmin tänne asumaan.
Olemme muutaman kerran olleet tilaisuudessa saunoa Suomen suurlähettilään residenssin mainiossa pihasaunassa ja täytyy sanoa, että siellä ulkosuomalaisen sielu ja ruumis on levännyt kunnolla.
Vuorten tuijottelua saunan terassilta
Belgradista jatkoimme naapurimaa Bosnian pääkaupunkiin Sarajevoon tapaamaan ystäväämme Jukkaa. Aikomus oli alunperin viettää Tanjan synttäreitä siellä, mutta emme malttaneet lähteä Belgradista ajoissa ja muutimme suunnitelmia.
Lähdimme heti kaupunkiin saapumista seuraavana aamuna patikoimaan Sarajevon vuorille, kohti Jukan tyttären Nepun ja tämän kroaattimiehen Yasminin omistamaa Vukov konakia, majataloksi muutettua perinnetaloa. Jukka oli tulossa myös, mutta taksilla.
Kolmentoista kilometrin vuoristopatikoinnin jälkeen hyppäsimme loppumatkaksi kohdalle pysähtyneen Jukan mittariautoon. Perillä odotti ruokaa ja juomaa ja – suomalainen sauna.
Alkumatkasta oli satanut kaatamalla, joten olimme enemmän kuin onnellisia päästessämme lämmittelemään lauteille.
Vukov konak on tarkoitettu luonnonmukaiseksi rauhoittumis- ja rentoutumispaikaksi, jossa kännykän sijaan voi tuijotella vuorille tai takkatulta. Sauna sopii siis sinne erinomaisesti.
Yasmin rakensi sen omin käsin hirsistä, puukiuas tilattiin Suomesta. Vesi otetaan viereisestä vuoripurosta. Terassilta on vuorinäköalat.
Suuri osa paikan vieraista on muita kuin suomalaisia, joten bosnialaisen eksotiikan lisäksi heille on tarjolla suomalaista eksotiikkaa. Saunomismahdollisuus kuuluu huoneen hintaan.
Saunassa tuntee olonsa alastomaksi
Lokakuun viimeisenä päivänä 2016 aloitin pitkään haaveillun vuorotteluvapaani. Lähdimme puoleksi vuodeksi reissuun, jonka aikana puolet toimituksestamme irtisanottiin, minut mukaan lukien.
Tätä emme kuitenkaan tienneet vielä 2017 alkuvuodesta, jonka vietimme Australiassa.
Risteilyfaneja kun olemme, varasimme sieltä matkamme luksusosion, kohtuuhintaisen kahdentoista yön risteilyn Etelämerellä Sydneysta aina Fidzille asti.
Vietimme alkumatkan päivät enimmäkseen kannella uima- ja porealtaiden äärellä aurinkotuoleissa maaten. Emme juuri uhranneet ajatusta sisätilojen kylpyläosastoon.
Eräällä illallisella pöytäseuraksemme osui ryhmä joviaaleja brittisyntyisiä ausseja. Yksi heistä mainitsi käyvänsä päivittäin kylpyläosaston saunassa ja ihmetteli, emmekö me suomalaiset ole vielä sitä kokeilleet.
Mies myös korjasi lausumistamme: ”It’s soona!” Huomautimme kohteliaasti, että saunan kotimaasta tulevina meillä lienee paras tietämys sanan ääntämyksestä.
Päätimme kuitenkin kokeilla laivan saunoja heti ensi tilassa, ne kun olivat vielä ilmaisiakin. Miesten löylyhuoneessa ei ollut ketään muita, sain olla omassa rauhassani ja omissa mietteissäni. Oli suorastaan surrealistinen tunne kellua jossain Korallimeren yllä heittämässä löylyä ja tuijottamassa ikkunasta eteläistä Tyyntämerta.
Pian sain kuitenkin seuraa. Nuorehko mies astui sisään ja tervehti kohteliaasti. Hänellä oli päällä, tietysti, uimahousut.
Tunsin itseni alastomaksi, mikä johtui tietenkin pitkälti siitä, että olin alasti. Ymmärrän kyllä hyvin, jos ei-suomalaiset saunovat uima-asussa, alastomuus samaa sukupuolta olevienkaan tuntemattomien ihmisten tai edes kavereiden kesken kun ei useimmissa kulttuureissa ole ihan tavanomaista.
Yksi poikkeus on juurikin Japani, jossa onseneissa ollaan alasti, miehet ja naiset omissa osastoissaan.
Itse puolestani noudatan suomalaisia saunomistapoja tässäkin asiassa, eikä siitä toistaiseksi kukaan ole onneksi tullut huomauttamaankaan.
Laskin tämän saunakokemuksen Australian piikkiin, lähtö- ja paluumaan mukaan, vaikka taisimmekin olla kansainvälisillä vesillä. Löylyt olivat hyvät ja saunaosasto muutenkin kohtuullisen toimiva.
Sittenkin Siperiaan
Irtisanomiseni jälkeen päätimme jättää asunnon vuokralle ja lähteä maailmalle diginomadeiksi tekemään yhdessä töitä. Tanja oli valokuvaajana muutenkin tehnyt lähinnä ulkomaankeikkaa ja itsekin olin työmatkaillut kuudessa maassa.
Käytyjä maita oli molemmilla kymmeniä, joten ajatus reissuelämän jatkamisesta ei tuntunut mahdottomalta.
Belgradissa vietetyn kesän jälkeen (ei saunomista) oleskelimme kuukauden Suomessa ja pääsimme saunaan lähes joka päivä. Piti saunoa varastoon, kun ei tiennyt, koska seuraavaksi pääsee.
Syyskuussa lähdimme jälleen Japaniin, mutta tällä kertaa emme ottaneet suoraa lentoa Helsingistä, vaan junan. Matkasimme Siperian-radalla kuukauden Vladivostokiin ja lensimme vasta sieltä .
Yksi pääkohteistamme matkalla oli Irkutsk ja erityisesti mahtava Baikal-järvi.
Varasimme neljän yön matkapaketin eli bussikyydin ja puolihoidon sen suurimmalle saarelle, Olhonille. Majoituimme saaren suurimmassa kylässä Huzirissa, Olgan majatalossa.
Talvi teki tuloaan Baikalille ja kolea sää tuntui luissa ja ytimissä. Olimme äkänneet, että Olgan pihapiirissä oli sauna, jota lämmitettiin maksua vastaan. Vuosia sitten Persianlahden rannalla kuulemani tarina siperialaisesta saunasta tuli mieleen: Onko siellä todella niin kuuma, kuin saksalainen väitti?
Olisi tai ei, halusimme saunaan lämmittelemään ulkona hytisemämme päivän jälkeen ja pyysimme Olgaa laittamaan kiukaan lämpenemään, jotta ehdimme saunoa ennen illallista.
Saimme huomata, että venäläinen sauna, tai ainakin tämä venälänen sauna, poikkeaa suomalaisesta jonkin verran. Kiuasta lämmitetään pukuhuoneen puolelta, joten pukuhuone myös lämpenee erittäin tehokkaasti. Tuliluukun ja seinän välissä oli myös kohtuullisen kokoinen rako, josta tulvi pukuhuoneeseen lisää kuuman kosteaa ilmaa.
Siperian sydäntalven pakkasilla se on varmasti loistava ominaisuus, mutta koska vielä kuitenkin elettiin joten kuten plusasteita, oli pukuhuoneessa yhtä tukalan kuumaa, kuin Belgradin minisaunan vastaavassa.
Kiuasta myös lämmitettiin tuntikausia, joten lämpötila saunassa todella oli kevyesti yli sata astetta, sama päti lauteista tihkuvaan pihkaan. Peseytyminen löylyhuoneessa tuli suoritettua sangen ripeästi.
Vaikka olimme tulleet saunaan lämmittelemään, pakenimme silti hetkeksi jäähdyttelemään terassille.
En ollut uskonut koskaan päätyväni siperialaiseen saunaan, mutta kun höyryävinä istuimme katselemassa auringon laskeutumista syksyisen Baikalin ulapan taa, mietin, että hullumminkin voisi ihmiselle käydä.
Kirjoittaja on Belgradin keskustassa avovaimon ja pienen mustan kissan kanssa asuva toimittaja, joka on käynyt tähän mennessä 63 maassa. Hän on toinen kirjoittaja matkablogissa: Please Be Seated for Takeoff.
ISMO LEHTONEN
Kiinnostaako sinua muut saunakulttuurit? Blogissa löytyy kattavasti tietoa muistakin saunakulttuureista. Voit aloittaa vaikka saksalaisesta saunakulttuurista.
Lue lisää: Saksalainen saunakulttuuri
