Saunabaari sitä, Saunabaari tätä. Niin kauan kuin minä muistan on isäni puhunut legendaarisesta Saunabaarista. Monessa lauseessa on tullut esille miten mahtava paikka se oli 1950-luvun Maunulassa, Helsingissä. Joten päätin kertoa Maunulan Saunabaarista myös sinulle.
Asiaa tutkiessani selvisi, että Saunabaari on toiminut Maunulan keskipisteenä jo 50-luvulta lähtien. Saunabaarilla on mielenkiintoinen historia.

Maunula
Helsinkiin rakentui 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kerrostaloalueita, joita voisi lähiöiksi kutsua. Maunulasta piti rakentua väljä asuinalue, mutta toisin kävi. 1952 vuoden olympialaiset ja kova asuntopula saivat rakennuttajat miettimään asiaa uudelleen.
Kaupungin keskustassa oli käytössä yleisiä saunoja ja pesupaikkoja. Taloyhtiöissä ei niihin aikoihin ollut omaa saunaa. Asunnotkin olivat usein ilman suihkua tai vessaa.
Joten yleiselle saunalle oli kova kysyntä Maunulan, Pakilan ja Metsälän asukkaille. Joissain taloissa ei ollut edes lämmintä vettä saatavilla.
Lue lisää: Millaista oli saunominen 50-luvun Helsingissä.

Saunabaari
Maunulan Kansanasunnot Oy käynnisti Saunabaarin suunnittelun vuoden 1946 alueliitoksen jälkeen. Arkkitehteinä toimivat Viljo Revell, Keijo Petäjä ja Esko Korhonen. Antti Nurmesniemi suunnitteli alkuperäisen saunaosaston kalusteet.
Saunabaari valmistui vuoden 1952 lopulla. Viljo Revell kuvaili suunnittelemaansa rakennusta näin: ”Saunalaitos sisältää kaksi yhtä suurta osastoa – naisten ja miesten osaston – yhteensä n. 500 kylpijää varten illassa sekä kahvi- ja virvoiketarjoilutilan ja pienen kampaamon. Pesulalaitos on suunniteltu liikepesulaksi, jossa on tilat ja nykyaikaiset koneet n.600 kg kuivan pyykin päivittäiseen pesuun.”
Rakennus oli massiivisen näköinen, tiiliverhoiltu ja alakerta oli kokonaan näyteikkunoiden peittämä. Katolla oli kolme jykevää savupiippua, jotka halkovat lastitiili-ikkunastoa. Rakennuksen kyljessä lukee SAUNA kolme metrisin kirjaimin.
Vanhaa kuvaa katsoessa mahtava ja massiivinen rakennus kohoaa keskellä metsää. Rakennus on edelleenkin samassa paikassa, mutta rakennusta käytetään hieman eri tarkoituksessa.
Saunabaari oli auki joka päivä aamusta klo 21.30 asti. Alakerrassa oli myös erikseen kioski. Tai näin muistelee isäni joka kävi usein Saunabaarissa.

Asukastalo Saunabaari rakennuksessa oli alakerrassa Elannon sekatavarakauppa, sekä pullakauppa. Toisessa kerroksessa oli baari, ensimmäinen tällä alueella. Istumatilat kiersivät porraskuilua käsittäen nykyisen aulan, kokoushuoneen ja toimiston.
Keittiötilat olivat luultavasti baarin oikeassa reunassa näkymättömissä.
Kellarissa sijaitsivat lämmönjakohuone lämpökeskuksesta tulevalle putkistolle, öljyllä toimiva kattila höyryn tuottamiseen pesulalle sekä halkovarastot kiukaiden lämmitykseen. Keskellä taloa meni veräjätön tavarahissi.
Sauna ja baari
Baaria piti Martta Kinnunen ja usein häntä tuurasi tytär Hilkka Kinnunen. Hilkka kertoo kirjassaan Primadonna, Saunabaarista näin: ”Äiti pyöritti kahvilatoimintaa Viljo Revellin suunnittelemassa punatiilisessä Saunabaari-nimisessä rakennuksessa, joka nousi 1950-luvulla Maunulan maamerkiksi. Yhteissaunaan mahtui jopa 500 kylpijää illassa.”
Kolmannessa kerroksessa oli sitten se sauna. Upea, valoisa ja vilvoitteluparvekkeilla varustettu. Portaiden alkupäässä myi lippuja rouva Kuronen: “Naiset vasemmalle ja miehet oikealle.“
Naisten pukuhuone oli Vaahterasalissa, se oli suuri, valoisa ja jossa oli punatiiliseinä. Pukukaappeja oli reunoilla ja keskellä. Huoneen päässä, portaiden vieressä oli kolme pukukoppia, joihin romaninaiset menivät vaihtamaan vaatteita.
Pukuhuoneen päädystä noustiin portaita pesuhuoneeseen. Keskellä oli kaakeloitu puoliseinä, jossa olivat pesupaikat. Suihkut olivat sivuilla seinän vieressä. Perimmäisenä oli löylyhuone, se oli epätavallisen suuri ja korkea. Lauteita oli neljässä kerroksessa ja löylyä pystyi heittämään narusta vetämällä.
Niina Karaharju kertoo näin: “Vieläkin muistaa sen fantastisen tunteen, joka valtasi koko kropan, kun saunasta raukeana sai istahtaa baarin penkille ja syödä jätskin ja juoda limpsan Saunabaarin jäljentämättömässä tunnelmassa. Maituis varmaan vieläkin.“
Saunabaari palveli Maunulan asukkaiden puhtautta aina 1970-luvun vaihteeseen saakka. Pirkkolan uimahalli valmistui vuonna 1968, Saunabaari ei kuitenkaan autioitunut heti. Rakennuksen ulkonäkö, mahtavat sisätilat ja keskeinen sijainti lähiössä olivat avainasemassa.
Saunabaarissa on toimineet monet yritykset mm. Kirjakauppa, valokuvalaboratorio Eiri-Kuva Oy, ATK-toimisto, lukkoliike ja isännöitsijätoimisto.
Kesällä 1996 valmistui remontoitu ja uudistunut palvelukeskus Saunabaari. Paikasta tuli taasen maunulalaisten kohtauspaikka.

Asukastalo
Vuonna 2010 Saunabaari muuttui asukastaloksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kaikki helsinkiläiset ovat tervetulleita sinne. Saunabaarissa järjestetään erilaista ryhmätoimintaa, kahviossa voit käydä kahvilla tai syödä keittolounaan.
Asukastila Saunabaarissa on nykyään kutomo, ompelimo ja kahvio. Aukiolojat: Ma-to 9-16 ja pe 9-14
Iltaisin tilat ovat järjestöjen, työväenopiston ja muiden ryhmien käytössä. Viikonloppuisin on mahdollista vuokrata tiloja perhejuhliin kohtuuhintaisesti.
Minun isän kokemukset Saunabaarista
Minun isä muutti perheensä kanssa Maunulaan vuonna 1953, vastavalmistuneeseen taloyhtiön asuntoon. Taloyhtiö oli ihan Saunabaarin vieressä. Minun isoisällä oli tapana käydä ostamassa tupakkaa Saunabaarista. Heti kun isäni sai yksin mennä sinne ostoksille, hän osti tupakkaa isälleen. Ei hän edes ylettänyt kunnolla siihen tiskille. Heitti vain rahat tiskiin ja sanoi vihreä nortti. Tupakka-aski maksoi siihen aikaan muuten 1,45 mk.
Vuonna 1957 Saunabaarissa oli oletettavasti Maunulan ensimmäinen televisio. Sinne saapuivatkin kaikki kylän lapset katsomaan Rin tin tin:iä sekä kamera kiertää -ohjelmaa, joka oli Heikki Kahilan luotsaama ohjelma. Jossain vaiheessa tuli ostopakko, joten pieni tikkari nimeltään kuminuija oli jokaisen lapsen kädessä.
Saunabaarissa oli aikoinaan myös kylvettäjiä. Miehet makasivat kaakelipäällysteisellä tasolla ja kylvettäjät heittivät saavilla vettä päälle.
Sauna oli isontuntuinen varsinkin pienen pojan mielestä. Kiuas oli iso ja lämmitettiin puilla. Isä oli siitä sata varma.
Heidän taloyhtiön kellarissa oli sauna, mutta heillä ei ollut saunavuoroa.
Isän ensimmäinen saunamuisto on nimenomaan Maunulan Saunabaarista. Hän on ollut silloin kuitenkin 4-vuotias, joten tarkkaa muistikuvaa hänellä ei siitä ole.
Isä perheineen kävi vain muutaman kerran saunabaarin saunassa. Isoisäni oli palomies hoiti työnsä ohessa myös muutamien taloyhtiöiden talonmiehen hommia. Joten he menivät viimeisiin vuoroihin, ja näin ollen he hoitivat samalla rallit ylös ja pesivät paikat.
Lue lisää: Kerrostalon saunavuoro, käykö niissä vielä joku.
Nettisivut: Asukastalo Saunabaari
Lähde: Olipa kerran Saunabaari -lehtinen vuodelta 2017