Kati

Hikoillen “hyötyliikuntaa” joulusaunassa -artikkelin on kirjoittanut Heikki K. Lyytinen, hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Terve Löyly. Maailman hikoilu- ja kylpykulttuureista savusaunan saloihin.

Motto: Jos ei sauna, viina, terva ja vaimoväki tautiin auta, koettele hikoilua!

Hikoillen “hyötyliikuntaa” joulusaunassa

Joulusauna on tänäänkin suomalaiselle joulurauhan julistuksen, riisipuuron, joulukinkun ja -kuusen ohella enemmän kuin asiaan kuuluva puhumattakaan saunatontun jälkeläisistä joulutontuista.

Se on perheissä yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden juhlasauna. Sitä tuskin sähkön korkea hintakaan pystyy suitsimaan. Joulu ilman saunomista tuskin tuntuu joululta, mutta mitä kaikkea lauteilla saunojalle oikein tapahtuu, sitä ei saunakansakaan tule aina ajatelleeksi. Löylyllä ihon nautintoaineena on moninaisia vaikutuksia.

Hikoilu on normaalia ja välttämätöntä elimistömme toimintaa aineenvaihduntajärjestelmämme tuottaessa lämpöä. Siihen ei voi tahdon voimalla vaikuttaa, ellei tahdo vaihtaa hikoiluolosuhteita menemällä vaikkapa helteestä varjoon. Silloinkin tapahtuu toki hikoilua.

Kyyneleet voimme estää, mutta emme hikeä. Hikoileminen säätelee kehomme lämpöä ja auttaa sopeutumaan erilaisiin lämpöolosuhteisiin ilman keinotekoista viilentämistä. Hikoillessa keho ei siis kuumene liikaa, eikä nahka siten saunassakaan pala, kuten sanonta kuuluu. 

Korkea lämpötila hikoiluttaa, mutta yhtä lailla hermoilu, ahdistus, kuuma tai mausteinen ruoka ja kova kipu eli kaikki stressin muodot nostavat hien pintaan. Valehtelun aiheuttama hermostuminen saattaa hikoiluttaa – miksi ei myös anopin kahvikutsut. Tässä yhteydessä puhutaan kylmästä hiestä. Hikoilu siis paljastaa meistä yhtä ja toista, jopa salaisuutemme ja ensi treffien onnistumisen.

Bakteerien hajustama hiki taas paljastaa niin myönteiset kuin kielteiset tunteemme, jopa pelkomme ja hairahduksemme kaidalta polulta. Edellä mainittu on tunneperäistä hikoilua, jota säätelee aivojemme toinen eli limbinen järjestelmä. Se saa hikoilemaan tunnesyistä kuten hermoilun tai pelon takia. Toinen järjestelmä eli hypotalamus seuraa ruumiinlämpöä kuten saunomisen yhteydessä.

Hikoilu terassilla polttavassa helteessä on vastenmielistä, kun taas saunahikoilu houkuttaa ja koukuttaa. Siinä on jotakin kiehtovaa – se on saunomisen ajatus ja aate. Hikoilua jopa varta vasten odotetaan keinotekoisen hikoilun paikassa – saunassa -, missä ei tarvitse pelätä vaatteiden hiestymistä – voi hikoilla täydellisesti ihmisen suurimman elimen voimalla.

Hikoilu saa elää täydellisessä vapaudessa ilman ”kemiallisten aseiden” – deodoranttien ja antiperspiranttien- uhkaa. Deodorantit ovat hajusteita, jotka peittävät ja häivyttävät hienhajua, alumiinisuoloja sisältävät antiperspirantit taas ehkäisevät aktiivisesti hikoilua tukkimalla hikeä johtavia huokosia.

Kummatkaan tuotteet eivät kuulu lauteille. Siellä ei tarvitse hävetä tai ujostella hikeä niin kuin sosiaalisissa tilanteissa, vaikka olisit syönyt valkosipulia. Saunahiki ei ehdi myöskään haista. Haju syntyy vasta ihon bakteerien vaikutuksesta.

Hien tahto

Hikoilu kertoo siitä, että keho pyrkii pääsemään eroon ylimääräisestä lämmöstä. Saunan lauteilla hiki pisartaa ensimmäisenä otsan, koska korkein lämpö on ylhäällä.  Hien alkaessa pisaroida iholla, neste on lämmintä ja höyrystyvää. Haihtuminen sitoo lämpöenergiaa, jolloin keho jäähtyy. Löylyn luomisen jälkeinen kuuma ihon kihelmöinti johtuu löylyn tiivistymisen yhteydessä vapautuneesta lämpöenergiasta. Ilma kuljettaa ylimääräistä lämpöä pois.

Saunassa hiki kihoaa yleensä pintaan vajaassa kymmenessä minuutissa kehon pyrkiessä pääsemään eroon ylimääräisestä lämmöstä. Hikirauhasten toiminta huipentuu kymmenen minuutin saunassa olon jälkeen. Paljon saunovilla hikirauhaset toimivat tehokkaasti, ja hiki usein saunovilla on laimeampaa kuin vähemmän saunovilla eli hiessä on vähemmän suolaa (natriumia). 

Voimakas hiki irtoaa ”karpaloina” ihon helmeileviksi koruiksi. Kielikuva kertoo tavanomaista voimakkaammasta ja nopeammasta hikoilusta. Tuskin pisara on todellisuudessa kuitenkaan sen enempää puolukan kuin karpalonkaan kokoinen. Näin hikoilu estää kehoa kuumenemasta liikaa. Pään kuumenemisen liiaksi voi estää laittamalla vihdan hupuksi päähän tai käyttämällä saunahattua.

Hikoilu on aivojen ohjaamaa

Mitä kehossa tapahtuu, kun hiki kihoaa pintaan? Aivomme toimivat hikoillessa termostaattina ja lämpömittarina. Aivot mittaavat aivoissa virtaavan veren lämpötilaa. Jos se on liian korkea, aivojen pohjaosassa oleva pieni alue eli hypotalamus aktivoituu. Se lähettää hermoston kautta viestin eri puolilla kehoa sijaitseville 2-4 miljoonalle hikirauhaselle. Niitä on kaikkialla paitsi huulissa, esinahkassa, pienissä häpyhuulissa, terskassa ja klitoriksessa.

Hikirauhasia on kahdenlaisia: ekkriinisiä eli tavallista hikeä erittäviä pieniä rauhasia, jotka avautuvat suoraan iholle, ja apokriinisiä eli hajuainepitoista hikeä erittäviä suuria rauhasia, jotka avautuvat karvatuppiin.

Pieniä hikirauhasia on ympäri kehoa, mutta niitä on erityisen paljon käsissä ja jaloissa. Suuria hikirauhasia on esimerkiksi kainaloissa ja nännin alueella.

Aivoista tulevan signaalin välityttyä hermopäätteelle hikirauhassolujen pintaan, asetyleenikoliini-niminen välittäjäaine vapautuu. Yhdiste täyttää pienen välin ja alkaa tarttua hikirauhassolujen pintaan. Välittäjäaineen sitoutuminen aktivoi hikirauhaset. Ne alkavat erottaa verestä vettä.

Hypotalamuksen käskystä hikirauhaset alkavat tuottaa siis hikeä, joka jatkaa putkimaisen rauhasen läpi ja purkautuu iholle. Vaikka hiki on pääosin vettä, siinä on myös pieniä määriä natriumia, ureaa, kaliumia, maitohappoa, kalsiumia, magnesiumia, ammoniakkia sekä eräitä raskasmetalleja.

Hikeä vai tiivistynyttä vettä?

Saunassa hikoilu tapahtuu aluksi ilman löylyä. Kun ”hikoillaan” juuri löylyjen aikana, kyse on itse asiassa saunan lämpötilaa kylmemmälle iholle tiivistyneestä vedestä eikä suinkaan pelkästään hikoilusta. Tosiasiallisesti iholle muodostunut neste on hien ja tiivistyneen veden yhdistelmä. Silloinhan ikkunaruudutkin hikoilevat, tai kirjan sivut kuten Pentti Saarikosken runossa:

Kiukaalta höyrypilvenä nouseva ja voimakkaasti jylähtävä ”löylytärsky” voi jopa hetkeksi osin salpauttaa hien. Elimistö joutuu sanan varsinaisessa merkityksessä löylyn lyömäksi, missä ihon pinta punakoituu ja mielikin pöllämystyy. Tällaisessa poltteessa savolainen lämpömittari alkaa toimia: ”Ovet aaki ja justiisa! ”.

Silloin nautinto on muuttunut tuskaksi ja hurmos hetkelliseksi kärsimykseksi. Sen kertovat ilmeet, joista tuskin saunojaa tunnistaa. Silloin keho kumartuu sikiöasentoon, silmät siristyvät, kulmakarvat kurtistuvat jyrkästi, ihoa kirpaisee ja korvan lehtiä polttelee. Keho käpristelee hetken kuin kiirastulessa.

Tällöin löylyä on pikemminkin lyöty kuin luotu. Luomalla saadaan pehmeät löylyt, jolloin vettä valutetaan hitaasti kiukaalle yhteen kohtaan. Näin saadaan viipyilevät löylyt.

Aleksis Kiven sanoin:

Osan löylystä voi nähdä, mutta osa on näkymätöntä sumua/ kaasua. Se etenee ilmassa varsin hitaasti eli noin 0,4 metrin sekuntivauhtia riippuen kuitenkin löylyn liikkumisesta keskenään kylpytilan eri lämpökerrosten välillä. Vesihöyry nousee kiukaalta ensin katonrajaan ja etenee seinien ohjaamana kohti kylpytilan vastakkaista kulmaa ja hajoaa sitten verkalleen eri puolille kylpytilaa. Löylyä voidaan myös ohjata kiukaan yläpuolisilla kattorakenteilla, jolloin löyly hajoaa tasaisesti löylytaskuun.

Hikoilu vaatii muutaman asteen ruumiinlämmön nousun. Kuumuus saunassa synnyttää pienen ”löylykuumeen”. Ihon lämpötila nousee noin neljäänkymmeneen asteeseen, ja jopa sen yli, kun normaaliolosuhteissa kehon lämpö pyrkii pitäytymään noin 37 celsiusasteessa.

Jos sauna on kuiva, kuuma hiki kuivaa tuskin pintaan päästyään. Hikeä siis haihtuu. Toisaalta kuuma ja kuiva löyly varsinaisesti hikoiluttaa enemmän kuin kostea. Löylyn kosteus taas iholla ei ole hikeä. Hikoilu myös vaihtelee: miehet hikoilevat nopeammin kuin naiset ja nuoret miehet enemmän kuin ikääntyneet.

Hikoilun määrä riippuu löylyn luomisesta, saunan ilmanvaihdosta ja erityisesti siitä, kuinka kauan kylpyaika kestää. Hikoilu tapahtuu viiveellä. Sen tulee antaa tapahtua odotellen, hitaasti heruen, ettei ”hikoilu” olisi vain edellä todettua kondenssivettä – hikeä siis ”hissukseen.” 

On hyvä huomata, että kylmin ”olio” saunassa on ihminen, johon tiivistyvä vesi helposti ”tarttuu”. Välitön löylyn luominen ei siis ole välttämättä terveellinen tapa. Siis kaikessa rauhassa viljavasti hikoillen ja vielä hyvässä saunassa, jossa mieli ja keho viihtyvät, kerrallaan 20-30 minuuttia, välillä vilvoitellen ja 4-5 kertaa viikossa, jopa enemmän, on terveyttä edistävä ”hikoilurytmi”.

Hikoilu on ”hyötyliikuntaa”

Saunomisessa hikoiluvaihe ei ole kuitenkaan pelkästään nautintoa, jos se varsinaisesti on nautintoa, vaan myös monisyistä tapahtumista. Hikoilu puhdistaa ihon, avaa ihon huokoset ja hoitaa munuaisia. Se häätää haitallisia aineita kehosta ja huuhtelee iholta bakteereja ja kuolleita ihosoluja. Sitä emme vielä tiedä, missä määrin vaaditaan hikoilua, jotta elimistölle vieraita aineita poistuu kehosta.

Tiedämme, että hikoilun myötä poistuu elimistöstä sellaisia raskasmetalleja kuin alumiinia, kadmiumia, kobolttia ja lyijyä. Kuona-aineiden todellinen poistaja on kuitenkin munuainen eikä pelkkä hikoilu. Kaiken kuonan karkottimeksi ei siis hikoilusta ole. Hikeä tirisee saunomisen aikana puolisen litraa riippuen siitä, miten kauan saunoo. Näin hyvinvointi paranee sisäisesti ja ulkoisesti. Sauna on siten hyvinvoinnin lähipalvelu, jossa hoitotakuu on taattu samana päivänä.

Saunomisen edesauttama hikoilu on hyötyliikuntaa, jossa ei tarvitse ”liikkua”. Liikuntaa se ei kuitenkaan korvaa. Lihakset eivät siinä kuormitu. Se on kuitenkin tehovoimistelua iholle, sydämelle, verisuonille ja hikirauhasille.

Erityisesti alhaisen kuntotason omaaville saunomisen yhteydessä tapahtuvan hikoilun hyöty on arvokas. On nimittäin harhaluulo, että heikkokuntoiset hikoilevat enemmän. Yli puolet tai jopa 70 prosenttia sydämen pumppaamasta verestä virtaa ihon verisuoniin. Vastaava määrä huoneen lämmössä on vain 5-10 prosenttia. Samalla vatsaontelon ja munuaisten verenkierto vähenee.

Samalla kun mieli kevenee, ihmisen paino putoaa 200-900 grammaa. Nestehukasta johtuva kehon keveneminen on kuitenkin tilapäistä, sillä virkistävä juotava palauttaa vilvoitellessa tilanteen pian ennalleen. Mitä enemmän hikeä noroilee, sitä enemmän korvaavaa nestettä tarvitaan ja sitä enemmän keho siitä iloitsee.

Hikoillen “hyötyliikuntaa” joulusaunassa -artikkelin on kirjoittanut Heikki K. Lyytinen, hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Terve Löyly jossa käsitellään maailman hikoilu- ja kylpyläkulttuureita.

Lähteet

Everts, Sarah 2021 The Joy of  Sweat. The strange science of perspiration. New York W.W: Norton & Company.

Hägglund, Hans 2020 Bastuboken. Heta fakta om bastu och hälsa. Stockholm: Ekerlids Förlag. 

Laukkanen, Tanjaniina ja Laukkanen, Jari 2020 Sauna, keho & mieli. Jyväskylä: Docendo Oy.

Lyytinen, Heikki K. ja Laukkanen, Jari 2021 Terveysvaikutuksista terveelliseen saunomiseen. Teoksessa Lyytinen, Heikki K. 2021 Terve Löyly. Maailman hikoilu- ja kylpykulttuureista savusaunan saloihin, Jyväskylä: Kustannus Linna.

Lyytinen, Heikki K. 2021 Terve Löyly. Maailman hikoilu- ja kylpykulttuureista savusaunan saloihin, Jyväskylä: Kustannus Linna.

Palmgren, Gorm 2018 Hikoiluongelmiin on tuoreita ratkaisuja. Julkaisussa Tieteen Kuvalehti. Oslo: Bonnier Publications International AS.